tiistai 6. joulukuuta 2016

Pimeänpelkoa ja natseja kaduilla




Turussa aurinko nousi tänään kello 9.20. Nyt kuusi tuntia myöhemmin planeettani Maa on muuttanut asentoaan, ja sitä lämmittävästä tähdestä on näkyvissä enää kultainen jälki taivaanrannassa. Jälkihehku, kuin etäisen tulipalon kajo.

Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä.

Naapuriini syntyi aamukuudelta itsenäisyysvauva, uusi suomalainen.

Iltapäivällä ystäväni kävi lainaamassa valkoviiniä kalakeittoon, joka venäläisen reseptin mukaan tehtynä on kuulemma fantastisen mahtavaa. Ystäväni ei suostunut ottamaan mukaansa kokonaista viinipulloa, vaan tahtoi välttämättä pakata tarvitsemansa viinitilkan pakasterasiaan. Pissanäytteeltähän se näytti, kun hän kiikutti sitä pihan halki tiistaipäivän viimeisissä auringonsäteissä autolleen.

Tänään päivän pituus oli kuusi tuntia ja neljä minuuttia. Edessä on tihenevää pimeyttä, jossa hädintuskin pärjää käsikopelolla.

Kohta linnassa juhlitaan. Juhlavastaanoton teemana on tänä vuonna Suomen vahvuudet: rehellisyys innovatiivisuus, vakaus, lukutaito, koulumenestys ja tyttöjen mahdollisuudet. Kutsuvieraissa on painotettu koulutuksen ja sivistyksen toimijoita, kansalaisjärjestöjen aktiiveja, tieteenharjoittajia, rauhanturvaajia, urheilijoita, luonnonsuojelijoita ja innovatiivisia yrittäjiä.

Tungos kristallikruunujen alla on perinne, jonka tarkoitus on kunnioittaa itsenäistä maatamme.

Juhlahumun ja presidentinlinnan keltaisten seinien ulkopuolella Suomi on revennyt vähintäänkin kahtia. Tuhansittain mielenosoittajia, natseja ja anti-natseja pääkaupunkimme Helsingin kaduilla. Kukaan ei tiedä, mitä ilta tuo tullessaan. Minkälaista pimeyttä.

Vastakkainasettelusta on tullut perinne, oikea maan tapa. Kaikki purevat kaikkia - myös omiaan, mikäs sen lystikkäämpää. Itsenäisyyshän on sitä, että saadaan olla ja myllätä miten tahdotaan. Vai mitä.

Planeettani Maa jatkaa vielä matkaansa kohti kiertoratansa etäisintä pistettä suhteessa tähteensä Aurinkoon. 21. joulukuuta päivän pituus Turussa on lyhin mahdollinen sijaintiimme nähden - vain viisi tuntia ja 43 minuuttia. Vielä kaksi viikkoa jatkuu siis sukelluksemme kylmenevässä avaruudessa, ennen kuin tähti vetää meidät takaisin ja päivä alkaa valjeta.

Toivottavasti päivänvalo paljastaa maan, josta on edelleenkin syytä iloita. Rauhallista itsenäisyyspäivää, Suomi!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti