Taas se tapahtui - järjettömyys. Tällä kertaa Imatralla.
Voiko olla mitään raukkamaisempaa tapaa terapoida omaa kurjaa oloaan kuin tappaa muita ihmisiä, vieläpä täysin sivullisia. Hyödyttikö se - parannuitko tuskistasi, tuliko nyt hyvä mieli? Tämän kysymyksen haluaisin kysyä jokaiselta näistä joukkomurhaajista, perhesurmaajista ja kouluampujista.
Suutun, kun ajattelenkin näitä tapauksia. Ihmettelen sitä lässyttäjien armeijaa, joka marssii esiin joka kerta tällaisten kauhutekojen jälkeen sekoittamaan ihmisten päät vaatimuksillaan siitä, että näiden juttujen monimutkaisia syy-seuraus -suhteita pitäisi tajuta paremmin.
Miten järjettömyyttä voi ymmärtää, kysynpä vaan.
Tahallista tappamista ei tarvitse käsittää. Sille ei ole minkäänlaista oikeutusta, eikä sellaista pidä yrittää rakentaa päässään vierittämällä syytä mielenvikaisuuden, syrjäytymisen, päihteiden tai muunlaisen loukkuun ajautumisen niskoille. Yksilön valinta ryhtyä tappamaan ihmisiä ei ole yhteiskunnan vika. Se ei johdu koulukiusaamisesta, köyhyydestä, puolison uskottomuudesta, surkeasta lapsuudesta tai siitä, ettei löydy töitä tai opiskelupaikkaa.
Moni tapahtuma elämässä altistaa ihmisen epätoivolle ja ratkaisumalleille, joissa ei ole järjen hiventäkään. Kaikilla on omat surunsa ja taakkansa kannettavana, eikä maailma ole reilu paikka olla. Yksilön kurjuutta on mahdollista vähentää yhteiskunnan, yhteisöjen ja läheisten toiminnalla. Paskan olon lievittämisessä voidaan onnistua tai olla onnistumatta.
Mutta mieti tilannetta, että sinulla on ampuma-ase, pommi, leipäveitsi, kanisteri bensaa tai mikä tahansa väline, jota on mahdollista käyttää toisten ihmisten tappamiseen.
Kuvittele kamalin epätoivo, mitä pystyt. Sitten mieti itseäsi harppomassa kohti koulua, ostoskeskusta, ravintolaa, työpaikkaa tai vaikkapa kotia, jossa perheesi nukkuu. Puristat asetta kädessäsi. Roiskit bensaa nukkuvien lastesi sänkyihin. Jätät pommin ruuhkaisimmalle paikalle, jonka löydät. Ja sitten kätesi jännittyy...
Onko nyt vika jossakin toisessa, jos viet aikeesi loppuun? Painaako koulukiusaaminen liipasinta, klikkaako yhteiskunta etälaukaisinta, puristaako kurja lapsuus puukonkahvaa?
Ei, se olet sinä. Sinä teet yksin päätöksen siitä, vietkö toiminnan loppuun ja riistät elämän ihmisiltä, jotka luottavat sinuun tai joilla ei kenties ole minkäänlaista osaa tai arpaa kärsimyksiisi.
Päätös on yksilön ikioma. Vain tappaja itse on syyllinen tekoonsa, eivätkä sekopäisyys, känni, persoonallisuushäiriöt tai mielenvikaisuus lievennä moraalista syyllisyyttä.
Oikeuslaitos rankaisee, mutta myös jokaisella yhteiskunnan jäsenellä on henkilökohtainen oikeus halutessaan tuomita ajatuksen tasolla jokainen tappaja - tämä on mielipiteeni sekä yksityishenkilönä että rikosjuttuja ammatikseni raportoivana toimittajana. Ymmärtäkööt ammattiymmärtäjät ja paijatkoot murhaajien päitä niin, että kädet ja sielu kuluvat puhki.
Minä ymmärrän mieluummin niitä, jotka jäivät suremaan täysin turhaan kuolleita läheisiään. Osanotto Imatran surulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti