Ajattele, jos meillä olisi käytössä laite, jolla voisi lukea hyvän ja pahan ihmisistä. Valheen ja totuuden. Vähän niin kuin viivakoodinlukija. Mitä luulet, millaiseksi maailma muuttuisi? Puhtoiseksi ja hyväksikö?
Entä jos kaikki tekemisiämme säätelevät lait ja normit poistettaisiin, mitä silloin tapahtuisi? Jäisikö jäljelle vain rahan moraali ja vahvemman oikeus? Muuttuisiko maailma täysin pahaksi?
Ihminen on aikojen kuluessa kehittänyt hämmästyttävän määrän erilaisia työkaluja hillitsemään itseään. Lakeja, sääntöjä, moraalin, etiikan, tapakulttuureita ja käsittämättömän määrän uskontoja ja uskomuksia. Olemme keksineet hyvän ja pahan, syyt eläessä ja seuraukset kuoleman jälkeen sekä järjettömän määrän mielikuvituksellisia pykäliä ja rangaistuksia pitääksemme itsemme ja toisemme aisoissa. Ja jos minulta kysytään, myös toteuttaaksemme julmuuttamme hyväksytysti, josta ihan vain yhtenä pikku esimerkkinä sahausteloitus. Kuulin siitä ensimmäistä kertaa Turun linnassa, kun osallistuin keskiaikaisista kidutustavoista kertovalle kierrokselle joskus vuosia sitten.
Täällä sivistyneissä länsimaissa sahauskuolemaan tuomittu ripustettiin pää alaspäin roikkumaan ja aloitettiin sahaaminen jalkovälistä. Tarkoitus oli halkaista tuomittu elävältä mahdollisimman pitkälle, koska pään roikkuessa alaspäin aivot saivat riittävästi verta tajunnan säilyttämiseksi. Sivistymättömässä Aasiassa, joka käsitykseni mukaan oli noihin aikoihin tunnettua aluetta pelottavasta brutaaliudestaan liittyen ihmisen kiduttamiseen, sahausteloitus aloitettiin kuitenkin päälaelta.
Niinpä, pää kuin pää, armollisuutta kummastakaan tavasta ei löydy pätkän vertaa. Eikä armo ilmestynyt ihmiskunnan keskuuteen itsestään myöhemminkään, vaan sitä varten piti säätää taas uusia ja uusia lakeja, istua neuvotteluissa kansakuntien kesken, laatia iso läjä kansainvälisiä sopimuksia ja lyödä tuhannesti kättä päälle, että nyt koetetaan hei oikeesti käyttäytyä inhimillisesti.
Mietipä sanaa inhimillisyys, mitä se on? Sanakirjan mukaan se on jotakin ihmisiin liittyvää, ihmiselle soveltuvaa, ihmisarvoista, humaania, normaalien käytöstapojen mukaista ja säädyllistä.
Anteeksi, mutta minua naurattaa se, että ihminen lajina liitti itseensä tämän sanan ja väittää sen ihan pokerinaamalla kuvaavan itseään. Onko ihminen millään tavalla sitä, mistä tämä hieno sana kertoo? No ei taatusti ole. Ihminen on kammottava peto, joka on halki historian pysynyt edes jollakin aisoissa yrittämällä voittaa oman perusluonteensa pakolla ja pelolla. Määräyksillä, rangaistuksilla, häpeän uhalla ja helvetin lieskoja kuvittelemalla.
On meissä tietenkin hyviksiäkin, yksilöitä. Mutta jokainen hyviksistäkin tietää, miten paljon helpompaa olisi lyödä hanskat naulaan ja lakata vastustamasta sitä, mikä puskee läpi luonnostaan.
Olen pohtinut pikkutytöstä pitäen, miksi asiat ovat täällä maailmassa aivan totaalisen nurinkurisesti. Että miksi rakentaminen on niin paljon vaikeampaa ja hitaampaa kuin hajottaminen. Miksi lyötyä lyövät kaikki muutkin. Miksi valehtelu on helpompaa ja usein vielä uskottavampaa kuin toden puhuminen. Miksi lähelle on niin vaikea nähdä ja kiipeäminen on hankalampaa kuin putoaminen. Miksi omana itsenä oleminen vaatii niin paljon suurempaa rohkeutta kuin roolien vetäminen. Miksi ihmiset parjaavat toisiaan enemmän kuin kehuvat, miksi rakkaus sattuu mutta viha ei. Miksi oikeus häviää niin helposti vääryydelle. Miksi ihmiset tuntevat itsensä niin paljon useammin arvottomiksi kuin arvokkaiksi. Miksi kännissä on kivempaa kuin selvinpäin. Miksi lyöminen käy yksinkertaisemmin kuin halaaminen, miksi anteeksi pyytäminen ja omien virheidensä myöntäminen on niin vaikeaa.
Näitähän esimerkkejä voisi luetella loputtomiin, eikä neljäkymmentä vuotta pohtimista ole tehnyt minua hullua hurskaammaksi, eli tarjonnut minkäänlaista vastausta näiden nurinkurisuuksien syihin. Ihmettelyn aiheiden lista sen sijaan on kasvanut vuosi vuodelta. Että sotiiko yrittäminen luonnonlakeja vastaan, pitäisikö panna kaikki vaan paskaksi ja alkaa käyttäytyä, kuten ihmisapinalle on luontaisinta.
Mieti minkälainen maailma olisi olla ja elää, jos asiat olisivat toisinpäin.
Tiedätkö, itse en usko, että mikään ihmevempele hyyvyden ja pahuuden tunnistimineen auttaisi tähän sotkuun. Veikkaan, että se itseasiassa vain pahentaisi tilannetta, koska ihmiskunnalle ei jäisi enää mahdollisuutta näytellä inhimillistä, kun valhe paljastuisi heti totuudesta. Lienee parempi vaihtoehto, että sellaiset laitteet jätetään keksimättä, ettemme revi toisiamme riekaleiksi. Että me ihmislajina edes leikimme pystyvämme saavuttamaan yhdessä sopimamme jalot päämäärät, kuin että heitämme homman aivan läskiksi. Että pidämme yhteistuumin pystyssä inhimillisiksi nimeämiämme hienoja tavoitteita - paljon hienompia kuin me itse. Ja katsomme itseämme peilistä ihastuneina kuin alaston keisari uusia vaatteitaan.
Koska sellainen vempele saisi meidät repimään lakimme, purkamaan sopimukset ja hylkäämään uskontomme. Tajuaisimme, ettei meistä ole tähän, ei kokonaisena ihmiskuntana. Muutama hullu toki yrittäisi, heittelisi pimeyteen valonpisaroita kunnes tulisi joko tapetuksi tai kuivuisi kuoliaaksi kaiken valonsa luovutettuaan.
Jatketaan siis loputtomia kenraaliharjoituksiamme. Pari totuudenpuhujaa jos tässä näytelmässä murskautuu jalkoihin, mitä siitä. Emmehän kuitenkaan sahaa ihmisiä enää hengiltä ja muutenkin olemme loppujen lopuksi tosi tosi kunnolla verrattuna esimerkiksi valkohaihin.
Ja jos usko pettää, luetaan Eino Leinoa:
"Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk' ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä; miss' ihmiset tuntevat tuntehin, siellä lähell' on Jumalakin."
Parempaa uutta vuotta 2017. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti