Varmaan lähes jokainen suomalainen haaveksii rahapelien jättipotista ja se on ihan oikein. Todennäköisyyksien valossa on nimittäin miltei satavarmaa, että lottovoitto osuukin omalle kohdalle vain unelmissa.
Mutta ei se haittaa, pelkkä kuviteltukin raha tuo onnea. Miljoonista haaveilu on hyödyllistä ja terveellistä. Unelmointi antaa energiaa, laajentaa mieltä ja auttaa löytämään uusia mahdollisuuksia. Se yksinkertaisesti parantaa oloa ja ihan ilmaiseksi.
Faktapoimintoja:
- Unelmointi auttaa olemaan luova, sillä se aktivoi aivojen ongelmanratkaisuosia. Kun mieli vaeltaa ilman kontrollia vähän siellä sun täällä, esiin saattaa pulpahdella täysin odottamattomia ajatuksia, ahaa-elämyksiä ja ratkaisuja. Parhaimmillaan haaveilu synnyttää luovuutta
- Haaveilu vapauttaa mielihyvähormoneja, jotka puolestaan parantavat oloa, antavat energiaa ja lievittävät stressioireita.
Fyysisesti unelmat syntyvät aivojen etukiilassa, alemmassa päälakilohkossa ja pihtipoimun taka-alueella. Luovuus asuu osittain samoilla aivojen alueilla kuin haaveet - näin olen ymmärtänyt - mikä ei maalaisjärjellä pähkittynä ole kovin yllättävä tieto. Mutta nyt asia on todistettu myös tieteellisesti. Tuore suomalais-kanadalainen tutkimus jäljitti luovuuden synnyn aivojen unelmointiosien ja tietoverkostojen yhteistyöksi. Tutkimuksen mukaan tiedollinen ponnistelu ei siis ole luovuuden vastakohta, vaan prosessit tukevat toisiaan.
Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että unelmointi kehittää ihmistä entistä luovemmaksi? Ehkä. Oman kokemukseni mukaan haaveilu itsessään on ainakin hyvinkin luovaa touhua, sillä unelmat kumpuavat tyhjästä. Väitetään, että harjoittelu tekee mestarin, luulisi sen toimivan myös haaveilussa. Itse harrastan paljon nojatuolimatkoja onneen, eli ei yhtään mihinkään, kuten joku kyynikko voisi todeta.
Suomalaiskansalliseen tapaan olen unelmoinut lottovoitosta niin kauan kuin muistan. Aloitin haaveilun lapsena, kun kuulin jättipottien olemassaolosta. Tietenkään en niin nuorena ollut koskaan täyttänyt yhtään ainokaista lottokuponkia puhumattakaan siitä, että olisin lunastanut sellaisen itselleni ihka oikealla rahalla. En itseasiassa vieläkään osta arpoja kuin harvakseltaan. Johtunee ehkä siitä yksityiskohdasta, etten saanut lottohaaveitani verenperintönä, sillä perheessäni ei harrastettu lainkaan rahapelejä. Miljoonavoitto oli sius minun ikioma henkilökohtainen ratkaisuni suunnilleen kaikkiin elämän ongelmiin. Ei tosin erityisen omaperäinen, mutta onneksi haaveet ovatkin täysin vapaita moisista tasokriteereistä.
Jättipottihaaveeni ovat erillään realiteeteistä. Ne eivät liity suhteelliseen mahdollisuuteen voittaa arvonta, eivät voitettavan rahasumman määrään tai edes siihen, osallistuinko koko veikkauskierrokseen. Yleensähän tosiaan unohdan veikata. Haaveilu ei tästä kärsi.
Voittosumman käyttöön liittyvät suunnitelmat ovat olennainen osa kuvitteluleikkiä, ehkä jopa sen ydin. Olenkin jakanut rahat mielessäni noin miljoona kertaa - aina eri tavalla. Tuoreus ja uutuudenviehätys ovat tärkeä osa tätä hauskuutta.
Kun poikani oli nuorempi, jättipotteihin liittyvät keskustelut olivat meille arkea. Hän saattoi maata illalla jo vuoteessaan ja venyttää nukahtamista huutelemalla ärsyttävään äänensävyyn sängystään, ettei antaisi minulle euroakaan, jos voittaisi lotossa. Vaihtoehtoisesti hän ilmoitti maireasti, että saisin hankkia mitä haluaisin, hän kyllä tarjoaisi. Vietimme mukavia hetkiä miettien, mihin sijoittaisimme rahat, miten hemmottelisimme itseämme ja kenelle kaikille jakaisimme osinkoja onnestamme. Eikä poikani tarvinnut nukahtaa ajoissa.
Tunsimme tyytyväisyyttä, helpotusta, mielihyvää. Enää ei tarvitsisi ahertaa asuntolainalyhennysten eteen, voisimme matkustella minne lystää ja toteuttaa anteliasta sekä jaloa luonnettamme.
Parhaimmillaan unelmointi räjäyttää aivot ja saa liitelemään taivaissa. Parasta on, ettei haaveilu todellakaan maksa mitään tai edellytä realiteettejä. Unelmissaan voi saada mitä tahansa. Eikä kunnon unelmoija tarvitse päämääriä, haaveilusta voi nautiaa ihan puhtaasti olotilana - juoda haaveet ykkösellä lantraamatta ja ahhh, humaltua.
Ihmisessä asuu sisäänkoodattu toivo, sitä kannattaa käyttää häikäilemättä hyväkseen hyvää oloa metsästäessä. Viisveisata järjen kahleista ja kiipeillä niin korkealle pilvilinnoihin, että päätä huimaa.
Lauloihan Junnu Vainiokin: "Köyhän ainoo huvitus on vilkas mielikuvitus".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti