Tunnustuksia

Tajusin tässä taannoin, että saatan rikkoa lakia ja sääntöjä ajatuksissani. Tai siis rikon. Ja oikeestaan aika tahallani.

Olen siis ajatusrikollinen, eli henkilö, jonka elämäntapaan kuuluu tarkoituksellinen ajatusrikosten tekeminen. Tällainen toiminta ylläpitää toista yhteiskunnallista vaikuttajaa, nimittäin ajatuspoliisien ammattiryhmää. Ei kovin yllättävää yhtälö, ainakaan mikäli Newtoniin on uskomista. Newtonhan laskeskeli, että jos kappale vaikuttaa toiseen kappaleeseen jollakin voimalla, niin toisen kappaleen on vaikutettava samanaikaisesti ensimmäiseen yhtä suurella vastakkaisella voimalla.

Vastakkain ovat siis ainakin ajatusrikolliset ja ajatuspoliisit. Siis arkena. Juhlapäivinä kaikki tahot sotivat kaikkia vastaan, ja sitä kutsutaan ajatusjengisodaksi.

Kuten kaikki yhteiskunnassa, myös tämä rikollisuuden muoto käsittää erilaisia yhteiskuntatasoja tai -luokkia. Luuseritasolla ovat ajatusnarkit, keskitasolla häärivät pätevöityneet ajatusrosvot ja ylimpänä ajatusmafiapomot. Väliin mahtuu paljon muutakin häslääjää. Järjestäytynyt ajatusrikollisuus toimii aika samalla kaavalla kuin reaalimaailman vakavien rikosten tekemiseen keskittynyt jr-rosvoilu. Se saa toimeentulonsa muun muassa törkeillä ajatusrikoksilla, kuten ajatuspetoksilla, ajatuskiristyksillä, ajatusvelanperinnällä, ajatushuumekaupalla ja ajatusprostituutiolla.

Voisi luulla, että ajatusrikollisuus on pääosin piilorikollisuutta, mutta niin ei ole. Taitavimmat ajatusrötöstelijät eivät toki jää välttämättä koskaan kiinni, mutta uunot narahtavat siinä missä reaalimaailmassakin. Ajatusrikollisuus nimittäin puskee läpi kaikesta kuin bakteeri elimistössä.Se paistaa läpi puheesta, käyttäytymisestä, pukeutumisesta, tekstistä, kodin sisustuksesta, automallista, jääkaapin sisällöstä, omistuksia kuvaavasta grafiikkapiirakasta verkkopankissa, ammatista, koulutuksesta, sosiaalisista suhteista, some-käyttäytymisestä ja ihan vain henkilön naamasta.

Itse tosin pyrin harjoittamaan mahdollisimman paljon nimenomaan piilorikollisuutta, sillä en pidä siitä, että minua läimitään poskelta toiselle ja nollataan vain siksi, että joku muu on päättänyt ajatusteni olevan vääriä. Ajatusrikollisen hommista loikkaan välillä myös ajatuspoliisin rooliin, mikä ei ajatusmaailmassa ole lainkaan yhtä harvinaista, kuin reaalimaailman rosvo-poliisi -suhteissa. Rötöstely on kuitenkin sitä ominaisinta ajattelua itselleni, mistä geenivirheestä se johtuukin.

Pohdin ajan määrittelyä, atomin romahtamista, kaikkeuden rakennetta ja sitä, miten sama aine voi ottaa niin erilaisia elämän ja tietoisuuden muotoja, että minusta tuli esimerkiksi näin erinomainen yksilö ja kissani on julmettu tollo, puhumattakaan tietysti liudasta nimeltä mainitsemattomia ihmislajin edustajia. Mietin sitäkin, että miten veren hyytyminen voi olla niin monen osatekijän järjestelmä, ja saisiko tuon punaisen nesteen valumaan ulos korvistaan juomalla esimerkiksi litran verran kalanmaksaöljyä. Tai miksi ihminen kantaa huolta lajien sukupuutosta, kun 99 prosenttia maapallolla eläneistä eliölajeista on kokenut tämän väistämättömän kohtalon, joka odottaa sivumennen sanoen myös itseensä ihastunutta ihmislajia.

Mietin ihmisen suhdetta uskontoihin ja uskomusjärjestelmiin. Miten älyttömänä ihminen pitää yhtä aikaa ajatusta kaiken tarkoituksettomuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Miten ihminen sanoo toiselle, että uskonnot ovat tahdottomille älykääpiöille ja uskoo silti itse rahaan, jota sitäkään ei ole olemassa muualla kuin mielikuvituksessamme.

Minä ajattelen häikäilemättä niin feministisiä kuin sovinistisiakin ajatuksia.

Pidän miehiä typerinä testosteronimonstereina ja naisia naurettavina naukujina. Ajattelen väkivaltaisia ajatuksia. Suunnittelen tuottoisia puhalluksia, joilla saisin haltuuni määrättömästi toisten omistamaa varallisuutta. Mietin murhaamista ja terroristi-iskujen toteuttamista. Ajattelen näpistämistä lähikaupassa ja autonrenkaiden puhkomista parkkipaikalla.

Kokeilen ajatuksissani syntymistä niihin viimeisiin viidakkokulttuureihin, joissa ei tunneta tietoliikennettä tai antibiootteja. Mielikuvituksessani olen faarao, arkkitehti, fyysikko, aivokirurgi ja löytöretkeilijä. Olen hirvikärpästen piinaama sonni helteessä, omasta ydinperheestä haaveileva nuori homo erectus naaras ja se kala, joka nousi kuivalle maalle nähden maailman epätarkkana ja vääristyneenä ilman veden silmille antamaa apua.

Kuvittelen ihoni mustaksi, ympärilleni 200 kiloa ihraa tai vartalooni kiinni peniksen. 

Ajatuksissani olen visvainen sukupuolitauti, sisäelinvaras ja ammattihuora. Minä olen kokeillut kaikki lääke- ja huumausaineet, naittanut naapurini kamelin kanssa ja harrastanut seksiä Citymarketin hevi-osastolla.

Olen ratkaissut maailmaa piinaavat konfliktit ydinaseilla ja puuttunut väestönkasvuun biologisin asein. Olen ollut julma diktaattori ja lempeä jumala. Jälkimmäinen rooli ei tosin ollut erityisen sopimaton, paitsi niiden mielestä, jotka pitävät jumalaksi julistautumista kuolemansyntinä. Lakejakin taisin rikkoa jumalanroolissani silloin, kun armahdin kaikki murhamiehet ja lapsenraiskaajat luottaen heidän hyvyyteensä. Tai lähetin 170 valittua opetuslastani raketilla avaruuteen etsimään ideaa, jonka kadotin.

Mietin, että jos olisin kokki, sylkisin kaikkien ääliöiden annoksiin. Ja kun puolijalo itämainen kissani tuijottaa minua ja naukuu taukoamatta jo toista tuntia, suunnittelen sen operoimista mykäksi.

Ajattelen mustavalkoisesti, liian suureellisesti ja liian kapeakatseisesti. Teen ajatusvirheitä. Kyseenalaistan auktoriteetteja. Nielen valheita ja huuhaata. Pääni sisuksissa käytän sumeilematta kirosanoja, harrastan rasismia, syrjintää, ihmisoikeusloukkauksia ja viljelen sellaisia yhteisymmärryksessä arkikielenkäytöstä kuoppaamiamme ilmaisuja kuin vajakki, neekeri ja homoaivo. Ajatuksissani ärsytän tahallani, olen epäreilu, ylimielinen, kohtuuton, omahyväinen ja lapsellinen.

Minä tuomitsen, arvostelen ja lokeroin. 

Rakennan ihmisille ja ideoille jalustoja sekä heitän samaa vauhtia halveksuntani syvimpiin rotkoihin kuolemaan. Minä innostun ja unohdan. Jätän jatkuvasti mittaamattomat määrät keskeneräisiä ajatuksia jälkeeni piittaamatta pätkän vertaa niiden ympäristövaikutuksia.

Ajatuksissani tapaan kenet tahdon, päihitän hänet väittelyssä ja kuljen sen jälkeen henkseleitäni paukutellen minne haluan. Saatan ihan vain huvikseni väittää, etten tunnusta Suomen valtiota ja että Newton oli yhtä väärässä painovoimassa, kuin elämänsä mittaisessa pakkomielteessään löytää Raamatusta salattu koodisanoma.

Ajatuksissani voin määritellä uusiksi minkä tahansa teorian, sopimuksen tai lain ja luoda oman maailmanjärjestykseni niiden tilalle. Voin irtisanoutua kaikesta, kieltäytyä käyttämästä rahaa, vaatteita ja sanoja. Ajattelen toisinaan kanojen kielellä ja puhun sujuvasti valasta ja kärpästä.

Ajattelen ajatuksia, joita en ymmärrä, joihin minulla ei ole koulutusta, minkäänlaista asiantuntemusta tai lupaa. Ajatukseni harhailevat vuorotellen kaikkien varpailla tai omistusalueilla – tiedemiesten, asiantuntijoiden, historian, fysiikan lakien, työnantajani, läheisteni, yhteiskuntasopimusten, ja sellaisten uskomusjärjestelmien, joihin me olemme tottuneet luottamaan vuosisatojen ja -tuhansien aikana. Ajatuksissani en sitoudu mihinkään enkä keneenkään.

Huolimatta siitä, miten kuumeinen aivomyrsky minua milloinkin vaivaa ja miten käsittämättömän montaa asiaa aivolinkoni kykenee veivaamaan – ajatukseni ovat vain ajatuksia.

Aivoni syntyivät tähtipölystä. Ne tekevät sen minkä pystyvät ja ehtivät sen silmänräpäyksen aikana, jonka vietän tietoisena olentona maapallon historiassa. Jos olemassaoloni suhteutettaisiin universumin historiaan, silmänräpäys kuvaamaan elämääni mittaa olisi melkoista liioittelua.

Ajatukseni voivat rikkoa säälimättä kaikkia lakeja ja kaikkea sovittua rikkomatta silti yhtään mitään. Synnyin sattumasta ja aivan pian katoan aineen ikuiseen kiertokulkuun vieden mietteeni mennessäni. Mutta siihen asti aion hävyttömästi ja piittaamattomasti ajatella kaikkea, mitä päähäni sattuu pälkähtämään.

Ugh.