keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Älkää viekö mun Kuuta!




Aivan äskettäin päähäni tuutattiin täysin uusi näkökulma. Nimittäin että jos kuuta ei olisi, meillä ei välttämättä olisi myöskään magneettikenttää. Ilman magneettikehää taas kompassit eivät toimisi, eivätkä eläimet löytäisi mannerten ja valtamerien poikki eksymättä. Mikä pahinta, ilman magneettikenttää aurinkotuulet repisivät ilmakehän mukanaan ja kaikki elollinen altistuisi avaruuden tappavalle säteily- ja hiukkaspommitukselle. Jos mitään elollista siis ylipäätään löytyisi koko planeetalta ilman kuuta.

Mikä järisyttävä skenaario ottaen huomioon, kuinka monta kertaa olen naureskellut tarinoille, joissa suunnitteilla on Kuun varastaminen tai tuhoaminen. Nonni, enää ei naurata yhtään. Näpit irti meidän Kuusta!

Tähän saakka viisaat ovat olleet sitä mieltä, että magneettikenttä on maan sisäisen geodynamon ansiota. Radioaktiivisten aineiden hajoaminen pitää maan ytimen sulana ja antaa energiaa maan kuoren alaisille plasmavirtauksille, jotka taas maapallon pyörimisliike vääntää pyörteisiksi. Koko maapallon sisus on kuin jättimäinen, ja tällaiselle tavikselle melko vaikeaselkoinen dynamo, joka ruokkii itse itseään ja synnyttää planeetan ympärille suojaisan magneettikehän. Sen sisällä maapallo köllöttelee suhteellisen turvassa avaruuden äreydeltä ja aurinkotuulten raivolta.

Tuoreen tutkimuksen mukaan energia maapallon sisäiseen dynamoon ei ehkä olekaan maan itsensä synnyttämää, vaan saattaakin tulla kuun vuorovesivoimilta. Ja jos kuu vietäisiin pois, magneettikenttä katoaisi. Tämän yllätyksellisen tiedonlisän sivistykseeni tarjosi Prisma Studio.

Nykytiedon mukaan ilmeisesti kaikilla maan kaltaisilla pieniä tähtiä elinkelpoisella vyöhykkeellä kiertävillä planeetoilla on suojaviittanaan magneettikenttä. Nyt on tutkittu, että vuorovesivoima vähintäänkin edesauttaa magneettikehän syntymistä, ellei ole jopa sen elinehto. Vuorovesivoiman voi aiheuttaa minkä tahansa läheisen taivaankappaleen painovoimakenttä. Monilla maan kaltaisilla eksoplaneetoilla vuorovesivaikutuksen aiheuttaja voi ilmeisesti olla myös tähti, jota planeetta kiertää.

Maa kiertää Aurinkoa kuitenkin niin etäällä, että maassa vuorovesivaikutuksen aiheuttaa pääasiassa Kuu. Auringon vastaava vaikutus maahan on vain kolmannes Kuun vaikutuksesta. Sitä Prisma Studio ei valaissut, että riittäisikö Auringon vuorovesivoima kuitenkin pitämään jonkinlaista magneettikenttää yllä ja riittäisikö kyseinen magneettikenttä suojelemaan elämää pallollamme.

Minua aihe kiinnostaa kovasti, sillä aloin vastikään haaveilla magneettiaistista eli kyvystä suunnistaa monien eläinlajien tavoin maan magneettikenttien avulla. Hailla on kuulemma kuonossaan magneettiaistimet, joiden ansiosta ne voivat vaeltaa valtamerissä eksymättä. Samoin muuttolinnuilla on kyky olla jatkuvasti perillä siitä, missä kohtaa maapalloa ne sijaitsevat. Magneettiaisti löytyy myös monilta muilta eläinlajeilta kuten nilviäisiltä, sammakoilta ja lepakoilta.

Saksalaisyliopistossa työskentelevä eläintieteen professori Hynek Burda väittää nyt, että magneettiaisti voi löytyä myös isoilta nisäkkäiltä. Että peurat ja lehmät asettuvat mielellään Maan magneettikentän myötäisesti, ja että magneettiaisti voi löytyä jopa ihmisiltä piilevänä.

Magneettiaisti olisi erittäin kätevä ainakin minun kaltaiselleni ikieksyjälle.

Katsoin juuri Kon-Tikin. Joo, neljä vuotta myöhässä senkin.

Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo norjalaisen tiedemiehen ja tutkimusmatkailijan Thor Heyerdahlin sekä hänen viiden kaverinsa vuonna 1947 toteuttamasta pähkähullusta matkasta alkeellisella lautalla Tyynenmeren yli.  Retkikunta onnistui matkaamaan noin 8 000 kilometrin matkan Perusta Polynesiaan lautalla, joka oli rakennettu yhteen sidotuista balsapuun rungoista. Suoritus oli huikea, sillä lautta oli lähes ohjauskyvytön, ja herra Heyerdahl itse uimataidoton.

Lisäksi porukassa oli vain yksi navigointitaitoinen henkilö ja hän olikin sitten jengin ainoa, jolla oli minkäänlaista aiempaa merenkulkukokemusta. Olihan heillä mukanaan myös kompassi, mutta silti jonkun piti osata sijoittaa matkan eteneminen myös kartalle, jotta hommassa oli minkäänlaista järkeä - jos siinä sitä oli senkään jälkeen.

Veikkaan, että keskellä Tyynenmeren autiutta lauttaa ympäröivien haiden piirittämänä useammallakin tutkimusmatkaajista kävi mielessä, että olisipa magneettiaisti. Jos ei nyt sillä nimellä, jollain kuitenkin. Että osaisi sijoittaa itsensä kartalle ja tietäisi, onko lähimpään rantaan 4 000 vai 2 000 kilometriä.

Itse tarvitsisin kipeästi magneettiaistia, sillä viime aikoina olen miettinyt tutkimusmatkailijaksi ryhtymistä. En nyt noin hulluksi kuin nämä norjalaiset kahelit, mutta kuitenkin. Tutkimusmatkailu on aivan liian aliarvostettua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti