tiistai 24. tammikuuta 2017

Siivousvimma ja vaarallinen konmari




Poden pahanlaatuista siivousvimmaa. Itseasiassa se on piinannut minua jo puolitoista vuotta. Availen kaappeja, komeroita, varastoja, laatikoita, lokeroita sekä rasioita tuntien suurta vastenmielisyyttä joka paikassa tursuavaan tavaraan. Puolentoista vuoden aikana olen käynyt läpi kaikki omistamani tavarat yhä uudestaan ja uudestaan tuomiten ne säilytettäviin sekä poistettaviin - ja silti piru vie tätä tavaraa aina vain riittää!

Älä nyt vain sano sitä taikasanaa: konmari. Se ei sovi minun kaltaiselle ihmisille, tällaiselle tuulella käyvälle, ei sitten yhtään. Japanilaisen Marien Kondon kehittämässä menetelmässä roinaa karsitaan vastaamalla jokaisen pohdinnan alla olevan tavaran kohdalla yhteen yksinkertaiseen kysymykseen: Tuottaako tämä esine iloa minulle?

Testasin menetelmää ajatuksen tasolla. Tulos oli mykistävä. Testipäivänä olin sattumoisin nimittäin sillä tuulella, ettei yksikään tavara tuottanut minulle minkäänlaista iloa. Vastailin eitä jokaiseen kysymykseen, jonka seurauksena olisin konmari-filosofian mukaan joutunut kärrämään koko maallisen omaisuuteni ulko-oven avarammalle puolelle. Minkäänlaista kipua tai kaipausta en olisi tuntenut, mutta onneksi kyse oli silti vain testistä. Kaikesta roinasta luopumisessa ei olisi ollut kovinkaan paljon järkeä. Vaikka imuri ei ole esimerkiksi erityisen hyvä vitsinkertoja ja sähköhammasharjan näkeminen lähinnä ärsyttää minua, molempien omistaminen on järkevää - ainakin astmani ja hammaslääkärini mielestä.

Luterilaisethan ovatkin tajunneet jo ajat sitten, että elämässä ei suinkaan ole kyse ilosta, vaan järkevyydestä. Tästä syystä konmari on tietylle ihmistyypille hyvin vaarallinen elämänfilosofia. Itse tulisin hyvinkin iloiseksi, jos saisin heitellä kaikki tavarani kerrostaloasuntoni ikkunasta pihalle. Paljon talvitakkiani enemmän minua myös ilahduttaisi alasti kulkeminen, tuulevire iholla ja vastaantulijoiden nauru. Molemmista seuraisi todennäköisesti sakkoja, mistä en ilahtuisi. Tai no, eihän sitä tiedä, jos sakottamistilanteeseen liittyisi riittävästi komiikkaa.

Konmarin sijaan harrastan kuitenkin kerroskarsintaa. Käyn kaapit läpi uudestaan ja uudestaan. Joka kierroksella yritän luopua kaikesta tarpeettomasta. Useimpien tavaroiden kohdalla hyvä määritelmä tarpeettomalle on se, ettei esinettä ole käyttänyt vuoteen. Kaikkeen tämä ei päde, esimerkkinä rinkka tai kaksi jättimäistä laatikkoa legoja, joista ensimmäistä yksinkertaisesti tarvitsen harvoin ja toista aion säilyttää hamaan maailman tappiin muistona siitä, että lapseni oli joskus leikki-ikäinen.

Ilon sijaan kyselen järkiperusteita tavaran omistamiseen ja siitä luopumiseen. Koska olen käyttänyt turhien tavaroideni hankkimiseen isot määrät rahaa, yritän myös tienata niistä jotakin takaisin. Arvokasta ei kannata myydä alihintaan, vaan mieluummin säilyttää ja panna myyntiin parempina aikoina uudestaan. Roskat kuuluvat roskikseen.

Hihittelen itsekseni sitä, että romuni näyttävät käyvän hyvin kaupaksi netin osto- ja myyntipalstoilla. Saan siis rahaa siitä hyvästä, että ne päätyvät jonkun muun riesaksi. Ihan hyvä diili.

Voi kun kaiken järjen elämässä voisi muuttaa yhtä helposti iloksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti