keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kohtaamisia





Aamubussissa näin tänän nuorehkon miehen, jonka niskaan oli tatuoitu kotikutoisella kädenjäljellä sana HUONO. Juuri noin, pölkkykirjaimilla. Mies ei näyttänyt hyvinvoivalta, kasvoissa näkyi huumevuosien jäljet ja hampaistakin taisi puuttua osa. Hoikkaa kaulaa kiipesi muitakin tatuointeja. Olipa huono-sanan tatuoiminen niskaan realistinen kokemus tai ironinen vitsi, se kertoo luokkayhteiskunnasta, jossa ihmiset erotellaan pärjääjiin ja kelvottomiin.

Mietin miehen tatuointia koko päivän. Sitä, miten yksioikoinen ja karkea jako voi olla. Miten itsekin syyllistyy toisinaan samaan jaotteluun.

Töistä palatessani näin Turun keskustassa ikivanhan naisen, joka raahusti kahden kävelysauvan varassa ostoskassia roikottaen. Hänen kulkunsa oli hidasta ja ilme tuskainen. Vaikutti siltä, että hän on pyörtymäisillään. Tarjosin apua ja hän huokaisi raskaan, kiitollisen huokaisun.

Tarjouduin kantamaan hänen ostoskassinsa bussipysäkille, josta hän pääsisi kotiinsa. Siinä hitaasti köpötellessämme hän kertoi, ettei hänen toinen jalkansa ota parantuakseen. Että hän yrittää silti selvitä jotenkin ja pysyä kävelysauvojen kanssa pystyssä, mutta ostosten kantaminen on hankalaa. Enää ei ole ketään, jolta pyytää apua.

Perillä pysäkillä hauras vanhus muuttui. Hän nosti kaihin syömän vetisen katseensa ja katsoi minua väkevästi lausuen: "Sinä olet enkeli, jonka Taivaanisä lähetti luokseni. Siksi minä siunaan sinut Jumalan nimessä! Astukoot siunaus sydämeesi ja kulkekoot mukanasi. Mene hyvillä mielin, sillä sinä olet siunattu!"

En tiedä, mitä ihmettä tekisin tällä pallolla ilman kaikkia muita ihmisiä. Ihmisyys on niin mielenkiintoinen tutkimusretki, etten taida koskaan malttaa jättää sitä kesken. Minun on kuultava kaikki nämä tarinat ja tartuttava näihin hetkiin. Siksi myöhästyn mielelläni bussista kantaakseni tuntemattoman mummon tavaroita pitkin kaupunkia.

Mutta vanha nainen oli tietenkin väärässä, en minä enkeli ole. Minä vain tiedän, etteivät tällaiset hetket tule koskaan uudestaan sitten joskus, kun minulla on niille aikaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti