perjantai 6. huhtikuuta 2018

Pari sanaa ylemmyydentunnosta





Uhri on syyllinen.

Lyttyyn lyödylle on turvallista naureskella. Se on kuin vanhaa kunnon antiikinajan viihdettä, jossa oma ylemmyydentunto toimii mukavan pehmeänä sohvana aitiopaikalla toisen kärsimykseen.

Miten toi ei nyt tajua, minä tajuaisin. Hahhaa, näyttääpä tuo räpiköinti vitsikkäältä. Noin vähän verta, kyllä tuo nyt pitäisi kestää. Ja uudestaan - herrajumala, lopeta se ulina, äläkä taistele vastaan.

Oma vika.

Jos olisit tajunnut pukeutua peittävämmin. Olla menemättä treffeille tuntemattoman kanssa. Olla luottamatta naapuriisi, työkaveriisi tai yhtään keneenkään. Pysyä sisällä liukkailla. Tajuta, ettei kenellekään kannata antaa yhtään mitään, ei edes hymyä. Jos olisit ymmärtänyt korjata töröttävät hampaasi, nehän ärsyttävät ihmisiä. Pitää ässävikaisen suusi kiinni. Olla puolustamatta heikompia. Käyttää normaalimpia vaatteita. Saada oikeanvärisiä lapsia. Älytä olla väittämättä vastaan. Solmia parisuhteen paremman ihmisen kanssa. Niellä kyyneleesi, vaikka sattuu. Ja olla valittamatta, olla pyytämättä apua, olla uhriutumatta ja olla vittu ainakin hiljaa.

Katsos maailmassa on tiettyjä lainalaisuuksia.

Tärkein niistä on osata valita voittajan puoli. Sinne ei satele nyrkiniskuja, ei roisku räkäisiä huutoja. Siellä on kiva katsomopaikka popcornitarjoilulla, sieltä voi selostaa, miten typerältä kaikki ulkopuolelta käsin arvioituna näyttää.

Neuvoa, että uhrin pitää olla vaan välittämättä, koska eihän katsomossakaan välitetä. Sanoa, että älä viitsi vatvoa asiaa, koska se pahentaa kaikkea. Esittää arvioita, ettei tilanne näytä yhtään niin pahalta oman työpöydän ääressä kuin leijonanlauman alla. Ehdottaa, että mitäs jos uhri vain päättäisi, ettei leijonia ole olemassa. Eihän se nyt todista mitään, jos muutama naama irtoaa.

Kärsi, kärsi - sitä kirkkaamman kruunun saat. Kärsimys jalostaa.

Oikeaoppinen uhri ei häiritse itkullaan ohikulkijoita. Hän kovettaa itsensä, sillä todellinen urheus on alistumista ja panssarikuoren kasvattamista. Se on sitä, että kestää loputtomiin. Sellaista voi jo kunnioittaa, joka ottaa iskut vastaan, ei sekaannu toisten asioihin ja ääntäkään päästämättä heittää henkensä. Todellinen urheus on itseensä menemistä, peiliin katsomista ja paremmaksi ihmiseksi kasvamista.

Jotkut tosin syntyvät suoraan paremmiksi ihmisiksi. Parempi ihminen tietää, ettei tuulimyllyjä vastaan kannata taistella. Hän tietää, että äänekkäimmin huutava on aina oikeassa ja oluensa kannattaa kantaa sen pöytään, joka lyö kovimmin. Uhrit voi potkaista maton alle, onhan siihen apuja.

Muista: uhri on syyllinen aina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti