maanantai 1. toukokuuta 2017

Selvisin!



Meinasin kuolla. Olin itseasiassa melko varma, että kuolen. Jossakin vaiheessa jopa toivoin sitä, sillä eläminen tuntui äärettömän kivuliaalta. Saatoin vähän jopa itkeä, kun kuljin horkassa täristen ympäri asuntoani keskiyöllä ja yritin epätoivoisesti viimeisillä voimillani ravistella kipua irti jaloistani ja käsistäni.

"Nyt on taudilla nimi, se on influenssa B", sanoi lääkäri pirteästi Tyksin päivystyksessä luikahtaessaan vihreiden paperiverhojen välitse sänkyni viereen. Makasin froteiseen sairaalapeittoon kääriytyneenä liian kapealla ja lyhyellä ensiavun sängyllä ja hampaani hakkasivat yhteen. Influenssa! Huhtikuun lopussa!! Juu-u, lääkäri nyökkäsi. Pääsisin kuulemma tilastoihin. Lääkärin valistunut arvio oli, ettei kenelläkään voisi olla niin huono tuuri, että kroppaa runtelisi influenssan lisäksi vielä jokin muu raju tauti, kuten malaria, jota varten olin ylipäätään ensiapuun jaksanut raahautua. Jos olisin mitenkään voimattomuudeltani kyennyt, olisin nostanut käteni hentoiseen vilkutukseen: "Kuule, minulla on juuri niin huono tuuri."

Malariatestit eivät olleet vielä valmistuneet, kun lääkäri passitti minut kotiin viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa influenssa B -virukseni kanssa. Sain käteeni viikon sairauslomalapun ja reseptin Tamifluhun. Ajoin taksilla apteekkiin hakemaan tätä "lääkettä". Seuraavan viikon aikana opin helvetin monta asiaa...

1.
Influenssalääkkeet ovat HUIJAUSTA. Itseasiassa sanaa lääke ei pitäisi käyttää lainkaan näiden valmisteiden yhteydessä, koska kyse on myrkystä, jolla potilas yritetään eliminoida. Että jos virus ei tapa, tämä viimeistään. Ehkä niitä myydään länsimaissa, jotta globaaleihin tilastoihin saataisiin tasapainoa. Itselläni Tamiflu aiheutti tunteja kestävää pahoinvointia, johon ei tehonnut mikään, ei edes oksentaminen. Influenssan kestoa lääke ei lyhentänyt, itseasiassa epäilen, että se jopa pidensi sitä.

2.
Aikuinen ihminen voi vajota niin alas, että laskee minuutteja siihen, että voi nielaista taas kuumelääkkeen ilman maksavauriota. Nuo minuutit ovat piiiiiiiitkiiiiiiä.

3.
Kun saa vihdoin taas ottaa kuumelääkkeen ja kammottava lihassärky helpottaa hetkeksi niin, että ihminen kykenee saamaan unta, KUUSI tuntia on aikaraja, jolloin kannattaisi herätä vastaamaan edes yhteen kaikista luurin tukkineista puheluista. Koska muuten läheiset luulevat, että olet KUOLLUT, ja lähettävät pelastuspartion rimputtamaan ovikelloa niin terhakkaasti, että 40 asteen kuumeen haurastuttamat tärykalvot ratkeavat ja kalloluu räksähtää halki kuin munankuori.

4.
Vaikka influenssa on tauti, jota kukaan ei todellakaan halua, melkein kaikki ystäväsi haluavat kuitenkin olla edelleen ystäviäsi influenssatartunnastasi huolimatta. Ystävyys ilmenee eri tavoilla, mutta yhteistä sille on se, että kaikki laskevat päiviä, kunnes voivat todeta olevansa turvassa ja säästyneensä tartunnalta. Sinä saakelin rosvohan levitit tietämättäsi influenssaa ympäriinsä päivän ajan ennen kuin edes tiesit olevasi kipeä.

Yksi viestittää ostaneensa Tamiflu-paketin valmiiksi. Kaikki soittelevat ja viestittelevät taukoamatta varmistaakseen, ettet ole kuollut. Lämpötilaa kysytään usein, se vaihtelee 38-40,2 välillä. Moni tarjoutuu käymään apteekissa, ruokakaupassa jne. edelleen puolestasi. Rohkeimmat vaihtavat kassin kädestä käteen ulko-ovella, ja hulluimmat tyrkkäävät noutoruokapaketin kynnykselle, sinkoavat puoli kerrosta portaita alaspäin ja karjuvat: "Älä vittu yski niitä viruksia tänne päin!".

5.
Ilman näitä ystäviäsi et todennäköisesti pysyisi elossa, sillä influenssa voi kestää ja kestää ja kestää - niin kauan, että toivot jo kuolevasi. Kuumehoureissasi saatat jopa ajatella, että entäs jos tartutat itsesi uudestaan ja uudestaan niin, että kuume vain jatkuu ikuisesti, etkä parane koskaan. Itse vietin viisi vuorokautta 40 asteen kuumeessa ja meinasin jo heittää toivoni toipumisesta. Kun kuudentena päivänä kuume laski hieman alle kolmeenkasiin, tiesin, että olen kohta taas elossa. Influenssassa kuume ei sahaa edestakaisin muutoin kuin kuumelääkkeiden avulla, kun kuume nousee, se pysyy niin kauan, kunnes tauti on sairastettu pois. Jos kuume nousee taudin päätteeksi uudestaan, kyse on jostakin muusta, esim. jälkitaudista. Jep - odotan teitä, aivokalvontulehdus, keuhkokuume ja sydänlihastulehdus!!!

6.
Suomalainen televisiotarjonta panee silmät ja korvat vuotamaan verta. Itseltäni sitä vuosi ahkerasti myös nenästä, joten asuntoni näytti väliin murhapaikalta. Mutta hei oikeesti, Suomen hauskin tavis - onko vähemmän hauskaa ohjelmaa keksitty. Entäpä nämä raahataan saman pöydän ääreen muistelemaan ja vetistelemään joukko artisteja, urheilijoita jne. - vähemmästäkin silmämunat irtoaa. Miksei kukaan ole keksinyt raahata siihen espanjalaiseen linnaan suomalaisia sanomalehtitoimittajia muistelemaan parhaita keikkojaan ja juttujaan?? Tai lähikaupan kassoja, pubiruusuja, tai alakoulun opettajia???? Niinpä, ketä oikeesti hei kiinnostaa!!!

Vaikka olen vastaan kaikenlaisia pakkomaksuja, täytyy myöntää, että Yle on suorastaan laadukas näihin muihin hölynpölykanaviin verrattuna, ja maksan mielelläni yleveron, jotta voin katsoa tv:stä edes jotakin järjellistä - jos siis satun vielä joskus sairastumaan. Usein hyvänkin ohjelman myös Ylellä pilaa kuitenkin raivostuttavalla laulannalla ohjelmaa selostava ääliö, useimmiten englanninkielinen sellainen. Miksi helvetissä ihminen ei voi vaan puhua. Ei, se EI ole tylsää vaan mukavaa ja inhimillistä katsojaa kohtaan.

Ja suomenruotsalaiset: En usko hetkeäkään, että teillä on muka kaikki aina niin hienoa ja ihanaa, eikä mikään mene vikaan koskaan! Ylen pitäisi kyllä mielestäni välttää moisen propagandan levittämistä meidän ruotsinkielisestä väestönosastamme, ettei ilmesty yhtään uutta turhaa railoa halkomaan tätä kansakuntaa!

7.
Minulle selvisi, että myös ystäväni ovat sitä mieltä, että jos jollakin ihmisellä, niin juuri minulla voi olla niin huono tuuri, että saan yhtäaikaa influenssan JA malarian. Tällä kertaa selvisin ilman malaria-loisia. Hyi, menen melkein paniikkiin, kun ajattelenkin niitä uimassa veressäni!

8.
Tähän mennessä olen sairastanut vain yhden veemäisemmän taudin kuin influenssa, ja se on norovirus. Vaikka tämä influenssanikin pani oksentelemaan, noro on ehkä kaikkien nöyryyttävimpien tautien äiti. Muistan vieläkin erään noron, joka nosti kuumeeni 41 asteeseen. Istuin horkassa täristen pytyllä sylissäni ämpäri, ja molemmista päistä lensi tavaraa. Edes viime keväinen salmonella ei ollut yhtä paha, vaikka olikin niin järkky tauti, että muistan ajatelleeni, etten ihmettele yhtään, että jotkut kuolevat moiseen sairauteen. Itselleni kaiken nöyryytyksen kruunaa se, että myös nenä alkaa vuotaa verta - voiko ihminen enää syvemmälle alennuksen tilaan edes päästä!

Jos minulta kysytään, ällöimmät kauhutaudit pitäisi kirjoittaa isolla kirjaimella, jotta ihmiset ymmärtäisivät varoa niitä tosissaan. Influenssa. Noro. Salmonella.

9.
Kun on ollut oikein paska olo, osaa paremmin iloita siitä, että asiat ovat taas hyvin. Etteivät ihmiset suhtaudu kuin biologiseen aseeseen. Ettei satu! Että pystyy hengittämään yhtä hyvin sisään kuin ulos, ettei kasvojen onteloista vuoda nesteitä ja voi katsoa peiliin pelkäämättä, että koko naama on taas veressä.

Melkein kuin olisi syntynyt uudestaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti